Pirkanmaa

Pirkanmaa

Pirkanmaa on 514 678 asukkaan maakunta, joka meinaa noin 9% osuutta koko Suomen väkiluvusta. Se on osa Satakunnan sekä Hämeen historiallisten maakuntien aluetta, ja kuuluu Länsi-Suomen lääneen alkaen 1997. Ennen tätä Pirkanmaa kuului Hämeen lääneen (1831-1997), Uudenmaan ja Hämeen lääneen (1634-1831) sekä Turun ja Porin lääneen (1634-1997). Pirkanmaa kattaa kokonaisuudessaan reilun 14 613 neliökilometrin alueen, tästä maapinta-alan osuus on noin 12 585 neliökilometriä. Pirkanmaan maakuntakeskus on Tampere ja maakuntajohtaja on Esa Halme. Maakunnan makeavesialan osuus (2 027 neliökilometriä eli 5,9% Suomen makeavesialasta) on huomattavasti yli keskiarvon Suomessa. Myös väestötiheys (40,9 asukasta/neliökilometriä) on yli kaksinkertainen Suomen keskiarvoon verrattuna. Suurin osa asukkaista löytyvät Tampereelta keskustaajamasta. Pohjois-Pirkanmaa on vastakohtaisesti harva-asutusaluetta.

PIRKANMAA

Pirkanmaasta tuli itsenäinen maakunta 1950-luvulla. Nimi tulee Pirkkalan kunnasta, joka kattoi keskiajalla suurimman osan nykyisen maakunnan pinta-alasta. Nykyinen Pirkanmaa koostuu 22:sta kunnasta. Tampere perustettiin vuonna 1779 ja se määrättiin maakunnan keskukseksi 1800-luvulla voimakkaan  teollistumisen myötä. Pirkanmaan Kangasalalta on löytynyt jäänteitä esihistorialliselta aikakaudelta, toisin sanoen alueelta on löytynyt todisteita asutuksesta jo viidenneltä vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua. Löydöksiä kivikautisista asuinpaikoista on yhteensä yli 200. Joidenkin lähteiden mukaan Pirkanmaalla on asunut kivikaudella suunnilleen parisataa asukasta. Pirkanmaan kallioperän sanotaan olevan Euroopan vanhinta. Tampereelta, Aitoniemestä on aikanaan löytynyt ohutkuorisia hiilipusseja eli jäänteitä, jotka kuuluvat maailman vanhimpiin eloperäisiin aineisiin. Jäänteiden iäksi arvellaan noin 2 miljardia vuotta. Pirkanmaan kallioissa ja soraharjuissa näkyy jälkiä viimeisestä jääkaudesta, vaikka suurin osa aiemmista irrallisista maalajeista poistui jääkauden mukana. Maakunnan suurin harjujuono ulottuu useammalle kunnalle – Pälkäneelle, Kangasalalle, Tampereelle ja Hämeenkyröön. Tammerkosken sanotaan syntyneen noin 6300 vuotta sitten, vaikka toiset lähteet väittävät, että tässä luvussa saattaa olla jopa satojen vuosien heitto. Pirkanmaa kuuluu suurimmaksi osaksi Kokemäenjoen vesialueelle. Keskiajalla olennaiseksi osaksi maakunnan kehitystä nousi pohjoiseen sekä lännestä itään kulkevat vesireitit. Myös lännestä itään kulkevat maantiereitit olivat kehityksen kannalta merkittäviä maanteiden käytön yleistyttyä. Nykyään Pirkanmaan poikki kulkee myös raideliikenteen pääratayhteys Helsingistä Ouluun sekä junayhteys Turusta Jyväskylään. Rataosuudet yhtyvät Toijalassa ja erkanevat Tampereella, joka on niin Pirkanmaan kuin koko Suomen raideliikenteen solmukohta. Pirkanmaa liitettiin Suomen rataverkkoon vuoden 1876 kesäkuussa, jolloin avautui myös uusia rataosia. Yhteyksiä oikaistiin 1971, ja vielä tämänkin jälkeen avautui uusia junareittejä. Myös Pirkanmaalaiset maantieliikenteen väylät noudattavat pääosin raideliikenteen reittejä. Pirkanmaan halki kulkee useampia valtateitä lähes joka puolelle Suomea. Vuonna 1979 Pirkanmaalle valmistui Tampere-Pirkkalan lentoasema, joka nimensä mukaan sijaitsee Pirkkalan puolella, noin 15 kilometriä Tampereen keskustasta etelän suuntaan.

Pirkanmaan teollisuuden varhaisimmat vaiheet sijoittuvat jo 1600-luvulle. Vanhimmat jäljet teollistumisesta ovat koskiin rakennetut jauhomyllyt sekä vesikäyttöiset sahamyllyt, joita löytyi Laukon, Liuksialan ja Vääksyn kartanoista. Puuta ruvettiin viemään Länsi-Eurooppaan 1850-luvulla. Maakunnan luonnollinen vientisatama oli Pori. Sahaus kuitenkin väheni Pirkanmaalla, kun höyrysahat yleistyivät eikä sahat enää vaatineet vesivoimaa. Kun liikumme ajassa eteenpäin, Pirkanmaa onnistui työllistymään vuoteen 1870 mennessä lähes 3 600 työntekijää, joka vastasi 40% silloisen koko maan tehdastyöväestä. Vuonna 1890 alkaen maakunta perusti useita konepajoja, kenkätehtaita ja elintarviketeollisuutta. Nämä tavat saattavat olla syynä nykypäivän Pirkanmaalaiselle yrittäjyyden arvostukselle. Pirkanmaalaisten sanotaan olevan ahkeria ja työtä pelkäämättömiä! Vaikka lama ja teollisuuden rakennemuutokset painoivat Pirkanmaata hieman alas 1980-luvulla, 1990-luvulla maakunnan teollisuusalalla työskenteli edelleen noin 44 000 Pirkanmaalaista. Tämä luku on kuitenkin liki 30 000 vähemmän yksilöä, kuin 1960- ja 1970-luvuilla. Palvelut nousivat suurempaan suosioon ja yhä useampien työnantajiksi. Kuitenkin Pirkanmaa porskuttelee edelleen yhtenä Suomen yrittäjävoittoisimmista maakunnista vielä tänäkin päivänä.

 

 

Comments are closed.